Ville ja paita, jonka hän oli valinnut jo viikkoja aiemmin
Ville esiintyy säännöllisesti pienen yrityksen opetusvideoilla, ja syksyn kuvaussarjaa varten hän oli päättänyt pukeutua sinivalkoraidalliseen kauluspaitaan. Paita oli hänen mielestään siisti, rento ja tuttu. Hän oli nähnyt sen peilistä ja puhelimen valokuvista, eikä siinä ollut mitään vikaa. Kurssille hän tuli oikeastaan tuotantoassistentin ehdotuksesta, ei siksi, että olisi epäillyt omaa valintaansa.
Kerroin hänelle heti alussa, että arvaaminen on tavallisin tapa epäonnistua. Paita voi näyttää hyvältä huoneessa ja silti käyttäytyä kameran edessä aivan eri tavalla, koska kamera katsoo kangasta pikseleinä eikä silmän tavoin kokonaisuutena. Sovimme, että Ville tuo mukanaan kolme vaihtoehtoa ja että katsomme niitä ensin kuvauksen oikeissa valoissa ennen kuin mikään päätös tehdään.
Mitä monitori näytti ensimmäisellä testikuvalla
Asetimme Villen tavalliselle kuvausetäisyydelle taustan eteen ja otimme lyhyen testin ilman muutoksia valaistukseen. Monitorilla raidat alkoivat väreillä, kun Ville liikahti. Ohut valkoinen raita sinisen vieressä synnytti ruudulle aaltoilevaa kuviota, jota silmä ei huoneessa nähnyt lainkaan. Ilmiö johtuu siitä, että kuvion tiheys osuu lähelle kennon pikselirakennetta, jolloin syntyy häiriökuvio.
Villeä tämä yllätti eniten. Hän sanoi katsoneensa paitaa koko viikon ja pitäneensä sitä täysin rauhallisena. Näytin hänelle, miten ilmiö muuttuu etäisyyden mukaan: lähempänä kuvio pahenee, kauempana se tasoittuu mutta häviää vain osittain. Päätimme, ettei asiaa kannata yrittää ratkaista siirtämällä kameraa, koska kuvauskulma oli jo lukittu ohjelman muun ilmeen mukaan.
Kolme vaihtoehtoa ja miten ne arvioitiin
Ville oli tuonut raitapaidan lisäksi yksivärisen vaaleansinisen paidan ja hienoksi kudotun, hiukan nukkaisen harmaan neuleen. Kokeilimme kaikki samassa valossa ja samalla taustalla. Vaaleansininen paita toimi kuvassa rauhallisesti, mutta sen sävy oli niin lähellä taustan harmaansinistä, että hartiat sulautuivat taustaan. Neule tuotti pientä kudoskuviota, joka näkyi vain tarkasti katsottaessa, ja se piti pintansa.
Kävimme arvioinnin läpi samalla kolmen kysymyksen listalla, jota käytän jokaisen asun kohdalla. Se on yksinkertainen, ja se toimii siksi, että kysymykset esitetään joka kerta samassa järjestyksessä.
- Näkyykö vaatteessa aaltoilua tai värivälkettä, kun esiintyjä liikkuu?
- Erottuuko vaatetus taustasta myös hartioiden ja käsivarsien kohdalta?
- Pysyykö pinta samannäköisenä, kun valon suuntaa muutetaan hieman?
Mikä paita lopulta valittiin ja miksi
Päädyimme siihen, että Ville käyttää kuvauspäivänä tummansinistä, tasaista puuvillapaitaa, jonka hän löysi vielä samalla viikolla omasta vaatekaapistaan. Se oli neljäs vaihtoehto, jota ei ollut alun perin edes mukana. Tummempi sävy antoi taustaan selvän eron, ja tasainen pinta pysyi rauhallisena koko testin ajan, vaikka Ville liikehti ja elehti luonnollisesti.
Raitapaita ei ole huono paita. Se on huono tähän kuvaan, tähän kameraan ja tähän etäisyyteen. Ville sanoi jälkeenpäin, että helpotus oli suurin tunne: hän ei joutunut kuvauspäivänä miettimään, näyttääkö asu hyvältä, koska se oli jo nähty monitorilta. Se on juuri se hyöty, jota valmistelulla haetaan.
Mitä tapauksesta voi ottaa omaan valmisteluun
Tapauksen opetus ei ole, että raidat pitäisi kieltää. Opetus on, että kuvio on aina testattava käytetyllä kameralla ja oikeassa valossa. Jos testiä ei voi tehdä, kannattaa valita pinta, jossa kuviota on vähän tai ei lainkaan, ja pitää varalla toinen vaihtoehto. Pienet pistekuviot, tiheät ruudut ja kapeat raidat ovat tavallisimmat häiriön aiheuttajat, mutta lopullisen vastauksen antaa vasta ruutu.
Kannustan jokaista kurssilaista ottamaan puhelimella vertailukuvan itsestään ennen testiä, mutta älä luota siihen yksin. Puhelimen pieni näyttö anteeksiantaa paljon sellaista, minkä studion monitori ja aaltomuotomittari paljastavat heti. Hyvä käytäntö on tallentaa kuva jatkuvuusmuistiinpanoihin, jotta sama asu voidaan toistaa seuraavana kuvauspäivänä.
- Tuo testiin vähintään kolme vaihtoehtoa, myös varasuunnitelma.
- Katso asu monitorilta liikkeessä, älä pelkästä still-kuvasta.
- Kirjaa valittu asu ja syy muistiinpanoihin.
Villen tarina on tavallinen, ja juuri siksi se on hyödyllinen. Asu, jonka pitää olla varma valinta, osoittautui kameran edessä ongelmaksi, ja ratkaisu löytyi viidessätoista minuutissa, kun sitä katsottiin oikein. Tee sinäkin testi ennen kuvauspäivää, älä sen aikana. Silloin voit keskittyä esiintymiseen eikä vaatteisiin.