Työ alkaa studiosta, ei värikartasta
Kun joku kysyy, millainen tausta sopii siniseen paitaan, vastaan aina saman: en tiedä ennen kuin näen molemmat samassa valossa. Värikartta tai puhelimen näyttö kertoo vain sen, mitä väriä on tarkoitus tavoitella. Studiossa sama sininen voi näyttää harmaalta, jos valo on viileä, tai lähes mustalta, jos tausta jää varjoon ja esiintyjä saa pääkeulan.
Siksi aloitamme kurssilla aina siitä, että tausta ja vaate tuodaan fyysisesti samaan tilaan. Ensimmäinen vaihe on pelkkä katsominen: asetut esiintyjän paikalle, valot ovat päällä sellaisina kuin ne kuvauspäivänä ovat, ja vertaat kankaan reunaa taustaan. Tämä kestää kaksi minuuttia, mutta se paljastaa suurimman osan ongelmista ennen kuin kamera on edes päällä.
Kirjoitan havainnot ylös heti. Muistiinpanoista on myöhemmin hyötyä, kun asua pitää verrata toiseen päivään tai toiseen vaihtoehtoon.
- Tuo vaate ja taustavaihtoehdot samaan tilaan
- Käytä kuvauspäivän todellisia valoja
- Kirjaa ensivaikutelma ylös heti
Kontrasti on kahta lajia: sävy ja kirkkaus
Moni ajattelee kontrastia pelkkänä värierona, esimerkiksi punainen vihreää vasten. Videolla tärkeämpää on usein kirkkausero. Keskiharmaa takki keskiharmaata taustaa vasten sulaa yhteen, vaikka sävyt olisivat teoriassa eri puolilla värikiekkoa. Toisaalta kaksi lähes samanvärisistä mutta eri vaaleista pintaa voi erottua selvästi.
Opetan oppilaita arvioimaan ensin kirkkautta ja vasta sitten sävyä. Hyvä keino on räpyttää silmiä lähes kiinni ja katsoa esiintyjää taustaa vasten: jos reunaviiva katoaa, kirkkausero on liian pieni. Sama temppu toimii monitorilla, kun kuva on mustavalkoisena.
Sävyeron merkitys kasvaa, kun kirkkaus on jo kunnossa. Silloin voi miettiä, tukeeko väriyhdistelmä ohjelman ilmettä vai tuntuuko se levottomalta kuvassa, joka on ruudulla kymmeniä minuutteja.
- Arvioi ensin kirkkausero, sitten sävy
- Ihon sävy on aina osa tasapainoa
- Mustavalkoinen esikatselu paljastaa liian pienen eron
Valon vaikutus sama kangas, eri kuva
Samankin taustapaperin väri muuttuu, kun valoa siirretään. Jos taustaa valaistaan erillisellä valolla, se voi vaaleta ja menettää kyllästyneisyyttään. Jos taas tausta saa vain hajavalon, se tummuu ja vie vaatteen reunat mukanaan. Esiintyjän ja taustan välinen etäisyys vaikuttaa samalla tavalla: mitä lähempänä tausta on, sitä enemmän pääkeulan valo vuotaa siihen.
Käymme kurssilla läpi, miten tämä tarkistetaan käytännössä. Esiintyjä seisoo paikallaan, valot säädetään kuvausasentoon ja katsotaan, missä kohtaa vaatteen ja taustan raja on heikoin. Usein ongelma löytyy olkapäiden ja hiusten seudulta, jossa varjo ja tausta sekoittuvat.
Pienet muutokset auttavat enemmän kuin vaatteen vaihto. Tausta voi tarvita askelen lisää etäisyyttä tai valon suuntaus voi olla vinossa. Siksi kokeilemme ensin valoa ja vasta sitten vaihdamme vaatetta.
- Lisää etäisyyttä esiintyjän ja taustan väliin
- Tarkista olkapäiden ja hiusten reuna erikseen
- Muuta valoa ennen kuin vaihdat vaatteen
Kameran silmä ei näe kuten sinä
Kun silmä on tyytyväinen, kamera on vasta toinen arvioija. Kennon tulkinta väreistä, valkotasapaino ja pakkaus muuttavat kuvaa. Etenkin tummat sävyt ja kylläiset punaiset käyttäytyvät yllättävästi. Olen nähnyt kauniin viininpunaisen paidan muuttuvan ruudulla likaisen ruskeaksi.
Siksi teemme lyhyen testikuvauksen. Esiintyjä kävelee paikalleen, sanoo muutaman lauseen ja liikuttaa käsiä, kuten kuvauksessakin. Katsomme tallenteen monitorilta ja tarvittaessa aaltomuotomittarilta, josta näkee kirkkausjakauman ilman, että silmä huijaa.
Testi ei vaadi pitkää aikaa. Viisi minuuttia riittää, kun tiedät, mitä katsot: erottuuko reuna, pysyykö ihon väri luonnollisena ja häiritseekö jokin pinta liikkeessä. Vasta tämän jälkeen päätös on perusteltu eikä arvaus.
- Kuvaa lyhyt testi samalla kameralla ja valoilla
- Katso tallenne monitorilta, älä kameran pienestä näytöstä
- Aaltomuoto näyttää, onko kuva liian tumma tai vaalea
Vaihtoehdot rinnakkain, päätös kirjataan
Paras tapa valita on verrata. Kuvaamme saman lauseen kahdella tai kolmella vaatevaihtoehdolla ja yhdellä taustalla, sitten tarvittaessa toisella taustalla. Katsomme otokset peräkkäin ja pyydämme jonkun ulkopuolisen sanomaan, mikä erottuu parhaiten. Oma silmä tottuu nopeasti ja sokeutuu.
Valittu yhdistelmä dokumentoidaan: valokuva, taustan nimi tai väri, vaatteen kuvaus ja muistiinpano valon asennosta. Näin sama ilme on toistettavissa seuraavana kuvauspäivänä, vaikka tuotantoassistentti vaihtuisi tai tausta pitäisi rakentaa uudelleen.
Tämä on se osa työstä, jota ulkopuolinen ei näe. Itse kuvaus näyttää helpolta, koska valinnat on tehty ennakkoon. Kurssilla harjoittelemme juuri tätä rytmiä: katso, testaa, vertaa ja kirjaa.
- Kuvaa 2–3 vaihtoehtoa peräkkäin
- Pyydä ulkopuolinen arvioimaan erottuvuus
- Kirjaa valinta kuvalla ja muistiinpanolla
Taustan ja vaatetuksen yhteensopivuus ratkeaa studiossa, ei päässä. Kun katsot ensin silmällä, sitten kameran läpi ja kirjaat valinnan ylös, vältät yleisimmät yllätykset kuvauspäivänä. Syksyn pimeät aamut tekevät tästä tärkeämpää, sillä keinovalo ei anna anteeksi. Ota seuraavalla kerralla viisi minuuttia aikaa ja vertaa vaihtoehtoja rinnakkain, ennen kuin päätät.